Tuletko teelle?

Aina näin joulun alla mieleeni palautuu tapahtuma ensimmäisen opiskelijavuoteni ajalta, jolloin perheemme kuopuksena olin jo syksyn ajan ehtinyt asua omillani ja näin ollen aloittanut uuden vaiheen aikuisuuteen. Joulun lähestyessä pettymyksekseni sain kuulla, että äiti oli luopunut kuusesta, joka oli vuosi vuodelta tuottanut iloa hienoine koristeineen ja valoineen. Se ei ollut se fyysisen kuusen menetys, joka minua vaivasi, vaan se mitä se pohjimmiltaan edusti; yhdessäoloa niiden rakkaimpien ihmisten kanssa. Tuntui, että sen merkitys katosi kuusen myötä.

Tätä kirosin itku kurkussa luokkakaverilleni puhelimessa, joka kärsivällisesti kuunteli mielestäni muille yhdentekevää, mutta itselleni suurta asiaa. Lopetettuani, hän kysäisi; ”Tuutko teelle?”.

Siinä sitten keskellä viikkoa puolenyön aikoihin nautittiin kupposet, ja johan helpotti kun oli joku tarjoamassa olkapäätään. Kieltämättä olen oppinut vuosien saatossa arvostamaan tuota hetkeä entistä enemmän. Se on vaan niin hemmetin helppoa sanoa toiselle ”mulla ei oo aikaa”. Kyllä sitä aikaa on, jos vain tarpeeksi välittää.

Meni tovi tämän asian oivaltamiseen, mutta siitä lähtien olen yrittänyt elää niin, että minulla olisi aikaa teelle (tai oluelle) vaikka kuinka kiire painaa. Toki, tämän muutoksen myötä on tullut karsittua ”turhat” ihmiset pois ja panostettua niihin oikeasti tärkeisiin henkilöihin. Englanninkielinen sanonta one day you’ll realize you lost a diamond while too busy collecting stones kuvastaa tätä oikein hyvin.

Joten vaalikaa niitä merkittäviä ihmissuhteita muulloinkin kuin jouluna. Antakaa vähästänne, joka on arvokkaampaa kuin raha tai esine­; oma aikanne. Sitä se toinen tulee muistamaan ja arvostamaan kaikkein eniten.

Oikein hyvää joulua teille kaikille!

(kirjoitus on julkaistu vuonna 2014, mutta se on aina vaan niin hiton ajankohtainen. plus samana vuonna, kun läksin veljelle joulua viettämään, siellä se meidän vanha kuusi sitten olohuoneessa komeili.)

Teen hauduttaminen: 5 yleisintä virhettä

Huonoa teetä ei ole olemassakaan.

On vain huonosti haudutettua.

1. Vihreä ja valkoinen tee kitkeröityy, kun kaataa liian kuumaa vettä.

Monesti saa kuulla, että vihreä tee on pahaa. Melkein yhtä monesti lehtien päälle on kaadettu kiehuvaa vettä. Nyrkkisääntönä vihreälle, valkoiselle ja keltaiselle teelle (myös mate-yrttijuomalle) on, että vesi saa olla max. 80-asteista. Jos tässä asiassa haluaa olla tarkka, suosittelen hankkimaan lämpömittarin tai vedenkeittimen, josta pystyy säätämään veden lämpötilaa. Muussa tapauksessa tässä muutama vinkki, jolla saisi herkimmät teet maistumaan hyvälle:

a) Kun vedenkeitin on mennyt pois päältä, odota hetken aikaa veden jäähtymistä.
b) Just ennen kuin vedenkeitin kiehahtaa, napsauta virta pois.
c) Kaada mukiin ensin vähän kylmää vettä ja sitten kuumaa sekaan.

Muita seurauksia teen kitkeröitymisestä, voit lukea tästä.

2. Jo keitettyä vettä ei saisi keittää uudelleen.

Näin tehdessä happea vapautuu ja veden laatu heikkenee. Eli ennen kuin napsautatte

keittimen virran taas päälle, kaatakaa vanha vesi pois ja raikasta vettä tilalle.

3. Teen lehdillä pitää olla tilaa hautua.

Aivan liian monta kertaa saa nähdä kuinka pikkuruiseen sihtiin tungetaan liikaa lehtiä.
Vedessä lehdet turpoavat moninkertaisesti eli liian ahtaassa tilassa lehdet eivät päästä
kunnolla makua kuppiisi.

Sihtiä, jota suosittelen on Easy- terässihti. Helppo käyttää ja puhdistaa, sopii moneen pannuun ja mukiin, ja ennen kaikkea on kestävä, tiivis ja tilava. Ei mikään hävytön mainospuhe, vaan tosiasia. Siitä on lukuisat asiakkaamme samaa mieltä (moni tullut takaisin ostamaan lisää sukulaisille ja ystäville).

4. Heitetään lehdet veke, kun ne on kerran käytetty.

Teen lehtiä voi hauduttaa useammin kuin kerran, etenkin vihreän, valkoisen, oolongin ja pu erhin lehtiä. Kuitenkin tämä pätee paremmin maustamattomien laatujen kanssa, sillä maustetuissa haetaan enemmän sitä makua, jolla teen lehtiä on maustettu. Useimmiten se ei ole enää niin vahva toisella haudutuskerralla. Mutta kokeilkaa ihmeessä tätä maustamattomien kanssa, joka monesti voi olla toisella haudutuskerralla parempaa.

5. Muistakaa, että nämä ovat vain yleisiä vinkkejä.

Jokainen hauduttaa oman maun mukaan. Älkää siis seuratko
orjallisesti kaikkea mitä olette äsken lukeneet, vaan kokeilkaa rohkeasti

eri haudutustapoja. Tärkeintä on, että se mitä teillä on kupissa maistuu omasta
mielestänne hyvältä.

Mietelmiä kassan takaa: Mitä terveysvaikutuksia teessä on?

Otsikossa olevaan kysymykseen saan vastata päivittäin täällä myymälässämme, ja eihän siinä mitään, kun joskus asiakkaan reaktion perusteella kertomani voi olla elämää mullistavaa. Siis kirjaimellisesti elämää mullistavaa, sillä teen juonnin terveyshyödyt ovat tutkitusti monipuoliset ja suuret. Eilen Hesari julkaisi artikkelin, jossa kerrottiin Hollannin lisäävän ensimmäistä kertaa ravitsemussuosituksiin juoda 3-5 kupillista mustaa tai vihreää teetä päivittäin. Kymmenen vuoden aikana tehdyt tutkimukset viittasivat selkeästi teen juonnin vaikuttavan edullisesti verenpaineeseen sekä riski sairastua diabetekseen ja saada sydäninfarkti aleni. 

Positiivinen uutinen tämähän kieltämättä on, ja jonka kautta varmasti syntyy uusia teenjuojia. Tosin henkilökohtaisesti toivoisin edelleen enemmän kirjoituksia teestä nautintoaineena. Suomessa teekulttuuria edistänyt mediapersoona Pirkko Arstila kiteyttää länsimaalaisen teen juonnin hyvin: ”Teetä ei ole pakko juoda koska se on terveellistä, vaan koska se on hyvää”. Rehellisesti sanottuna, jos tiettyjä ruokia ja juomia ostetaan terveellisyyden vuoksi, mutta hampaat irveessä tungetaan ne kurkusta alas, niin onko siinäkään järkeä? 

Seuraavalla kerralla kun menet teeostoksille, ota tavoitteeksi ajatella ensin makua. Silloin kun teehetkesi aikana et enää ajattele ”vielä yksi kupillinen ja päivän antioksidantit on saatu”, olet jo voiton puolella. Yksinkertaisesti; tee on hyvää, tee on terveellistä, mutta toimikoon jälkimmäinen hienona bonuksena nautinnolliselle makuelämykselle.

(kirjoituksessa oleva mielipide on kirjoittajan omaa mielipidettä, eikä välttämättä vastaa yrityksen mielipidettä. mielipiteestä huolimatta kirjoittaja tulee edelleen ilomielin palvelemaan asiakasta asiakkaan tarpeiden mukaisesti.)

Mietelmiä kassan takaa

Mattokauppa on semmoinen paikka, jonka mieltää helposti ei-ruuhkaiseksi mennessään sinne asiakkaana, mutta kokemus tällä viikolla oli jotain muuta. On melkeinpä luonnonlaki, että päivässä voi olla pitkiä aikoja, kun asiakkaita ei käy ollenkaan, mutta sitten kun päätetään lähteä ostoksille, niin ovat muutkin liikenteessä. Mikä tekee ostosreissuista kuitenkin mielenkiintoisen on kun nykyään myyjien ja asiakkaiden käytös pistää silmään eri tavalla kuin aikaisemmin. Asiakaspalvelussa oleminen on tehnyt itsestäni kärsivällisemmän ja ymmärtäväisemmän asiakkaan ja tiedän etten ole ainoa, sillä tuttavat samanlaisessa tilanteessa sanovat samaa.

Faktaa on, että vasta kun asetut toisen kenkiin, tiedät millaista on niillä kävellä. Yksikin uusi asiakas kysyi minulta mitä teen silloin, kun ei ole asiakkaita. Tämän samaisen kysymyksen muistan kysyneeni edelliseltä myymäläpäälliköltämme ensimmäisellä työviikollani. Vastaus, jonka hän antoi minulle oli sama minkä minäkin annoin asiakkaalle; kaikenlaista.

Seuraavan kerran kun esimerkiksi postisi on myöhässä, joudut odottamaan palvelua, puheluusi ei vastata, joku käyttäytyy ääliömäisesti ja sun muuta, niin yritä ajatella asiaa toisen näkökulmasta. Voi olla monta syytä, miksi jokin ei mennyt ihan nappiin. Yleisin syy on varmasti se, että vaikka parhaamme yritetään, niin mokia tulee aina. Ihmisiähän me kaikki loppujen lopuksi olemme.

Tässä, kun empatian lisäämisestä saarnaan, voin häpeäkseni myöntää, että en siellä mattokaupassa kovin hyvää esimerkkiä näyttänyt itse. Vaikka tiedän aivan liian hyvin sen tunteen, kun myyjänä olet ainoa paikalla asiakasryntäyksen aikana, niin en pystynyt hillitsemään itseäni. Sormet naputtelivat pöytää, silmät tuijottivat tuimasti ja hengittäminen oli yhtä syvää kuin jooga-tunnilla. Vielä [!] tässä vääntääkseni asiaa toiseen suuntaan, oli myyjällä jäänyt muun muassa tervehtiminen väliin. Ehkäpä näytin siltä, etten ollut vakavissaan otettava asiakas. Itse asiassa ei ole mitään surullisempaa, kun myyjän käytös perustuu ensinäkemykseen.

Sillä hetkellä kupillinen rauhoittavaa vihreää teetä olisi ollut paikallaan.

Kirjoitus on julkaistu jo aiemmin, mutta ajankohtaisuus on jokapäiväistä.

Onnekkaita olemme kaikki

”Täällä on niin ihana tuoksu! Oot kyl onnekas, kun oot täällä töissä.”

Jos pelkän tuoksun perusteella lähdetään liikkeelle, niin onnekas olen ainoastaan silloin, kun lomalta palattuani uudelleen henkiin herännyt hajuaistini ymmärtää mitä kaikki asiakkaat hokevat. Todellisuus kuitenkin on, siis kun onnekkuudesta puhutaan, että ei sitä tiedä millainen kultakimpale on käsissä ennen kuin se viedään sinulta pois. Ihmisen on helpompi sortua luettelemaan niitä asioita joita ei ole kuin huomaamaan mistä kaikesta saisi olla kiitollinen. Ihan nyt juuri tällä hetkellä.

Sitä ei kaikki tiedä, että meillä teet tulee suoraan tuottajamaista tänne Vantaalle, jotka sitten jopa yli 30 vuoden vanhoilla talon resepteillä maustetaan itse. Pakkaaminen tapahtuu myös samoissa tiloissa- erikoisteelaaduissa ja hätätilanteissa joskus ihan käsinkin. En liiemmin nauti taloudesta tai politiikasta puhumisesta, mutta asia jonka olen huomannut viime aikoina on, että yhä enemmän (tee)yritys siirtää tuotantonsa toiseen maahan edullisemman työvoiman vuoksi, mutta silti pitämällä hinnat samoina. Niin hitsit vieköön, täällä samat koneet ja työntekijät pyörivät päivästä toiseen!

Pari vuotta sitten, kun olin ehtinyt olla vasta muutaman kuukauden täällä töissä, minua pyydettiin Ylen ohjelmaan puhumaan nuorisotyöttömyydestä. Maahanmuuttajataustaisena koin työnhaun olevan raskaampaa kuin kantaväestöön kuuluvalla, sillä oli tunne, että työnantajat tuijottavat nimeäni enemmän kuin ansioluetteloni loppuosaa. Seuraavana päivänä töihin tullessani, toimitusjohtajamme oli ulko-ovella vastassa ja hän tokaisi: ”En mä Jaleh katso nimeä tai mistä toinen on kotoisin vaan sitä mitä pystytään omalla osaamisella tuomaan tähän yritykseen”.

Kyllä, olen onnekas. Ja ihan hemmetin kiitollinen.

Latte, kiitos

Olin jo pidemmän aikaa miettinyt, että ymmärtääkseni asiakkaitamme paremmin, minun pitäisi pistää stoppi seitsemän vuotta kestäneelle tauolle. Siis, kahvin juonnille.

Etenkin ainoastaan teetä juovien asiakkaiden kanssa on ollut helppoa sanoa "kyl ne kahvinjuojat vois siirtyä enemmän teen pariin, paremman makuista ja terveellisempää!". Tietenkin kaikki on helpompaa sanottuna kuin tehtynä, sen tulin viimeistään todistaneeksi kuluvana kesänä. Tilasin nimittäin itselleni chai laten, mutta myyjä taisi kuulla vain jälkimmäisen sanan. On minulle aiemminkin käynyt näin, mutta tällä kertaa en sanonut siitä mitään. Ajattelin vain, että nyt SE HETKI on koittanut.

Eihän siinä mitään, oli ihan kivan makuista, pikkuriikkinen piikki tuli ja luojan kiitos vatsaa ei vääntänyt. Tärkein asia mitä tuli kuitenkin opittua oli se ettei minuun iskenyt kahvinhimo- niin kuin varmasti moneen kahvin juojaan ei iske teenhimokaan.

Kaikki tämä on johtanut siihen, että olen ruvennut olemaan tässä asiassa hyvin neutraali. Tai oikeastaan joskus olen ihan puolustamassakin kahvin juojia.

Mainitsin aiemmassa kirjoituksessa isäni olevan teemaasta, äitini taas tulee kahvimaasta. Olen kuullut heidän laittavan "vanhoina hyvinä aikoina" kahvia jopa riisin sekaan ja että lapsenvahtimme tarjosi minulle kahvia, kun olin kahden vanha. Pitkälle lukioon asti olikin tapana lauantaisin herkutella leipää dippaamalla pikakahviin.

Täytyy myöntää, että tätä tekstiä kirjoittaessa on ruvennut tekee mieli taas tuota lauantaiherkkua. En sitten tosin osaa sanoa onko yksinkertaisesti lapsuudenkaipuuta meneillään, kun on tullut muitakin herkkuja ja rutiineja ikävä. Ei sitä tiedä, ehkä huomenna aion palata vanhoihin tapoihini.

Mutta ensin kolme kulhollista teetä. Ihanaa syksyistä viikonloppua!

Ps. tietääkö kukaan mistä pääkaupunkiseudulla saisi kirpeitä hedelmä- tsaukki taukkeja?

Teen hauduttaminen: 5 tapaa saada enemmän irti teen lehdistäsi

 1.  Älä osta liikaa. 

Sitä on löydetty monen kodista parin vuoden (ellei enemmänkin) takaa ostettuja pusseja. Vaikka tee kuivatuotteena säilyy miltei ikuisuuden, niin kyllä se tuoreempana maistuu paremmalta. Joo tiedetään kyllä omastakin kokemuksesta, että joskus saattaa lähteä lapasesta, mutta faktaa on ettei se maailmanloppu tule huomenna. Joten malta teeostoksiesi kanssa, aina voit hakea lisää.

         2. Vie toisille treffeille.

Me länsimaalaiset olemme kieltämättä hyvin tuhlaavaisia teen suhteen. Toisin kuin Tinder- deittikumppanit, tee ei ole kertakäyttötavaraa. Vihreätä, valkoista, oolongia ja pu erh- teetä voi hauduttaa moneen kertaan, kuitenkin mielellään saman päivän aikana.

3. Syömään! 

Sitten kun teen lehdistä ei irtoa enää makua niin biojätteen sijasta heitä ne lehdet esim. munakkaaseen tai sämpylätaikinaan! 

      4. Sisäinen viherpeukalosi esiin nyt. 

Jos ei teelehtien ravinteita itse halua niin anna ne kukillesi. Mullan sekaan vaan tai sitten ihan haudutetulla teelläkin voi niitä kukkasia kastella.

      

      5.  Oi, wunderbaum.

Ummehtuneet hajut vaatekaapeista, jääkaapeista ja kengistä pois- milläs muulla kuin haudutetuilla teen lehdillä.

Onko muita vinkkejä?

teemunakkaalla lähtee päivä käyntiin

Pysähdy ja älä ajattele

Maanne ihmiset ovat köyhiä, mutta onnellisia.

Se johtuu siitä, että he eivät katso kelloa.

On tämä elämä kyllä aikamoista aikatauluttamista, ihan sama onko arki vai loma. Silti eläminen kellon viisareiden mukaan voi kieltämättä olla hyvin addiktoivaa. Monen vuoden jälkeen vaihdoin uuden pariston rannekellooni- ihan vaan jotta fillaroidessa olisi nopeampaa katsoa pitäisikö polkea kovempaa.

Monesti sanon asiakkaalle, että kun teetä haudutetaan ja juodaan, se on sinun hetkesi rauhoittua ja pysähtyä- antaa kallisarvoista aikaa itsellesi. Arvatkaapas kuinka monesti olen tämän itse tehnyt teen avulla? 

Eilen yritin sitä ensimmäistä kertaa Taiwanista vierailleen teemestarin johdolla. Kirjaimellisesti pysähtyminen ja olemaan paikoillaan on ihan piece of cake, mutta odottakaapas kun omat ajatukset alkavat harhailemaan tuhatta ja sataa. Nuo ruoat pitäisi jääkaapista syödä pian...Tuolle pitäisi laittaa sähköpostia huomenna... Ai hitto kun selkään sattuu...

Myönnän, että viinillä tämä olisi onnistunut helpommin. 

Tunnin (jätin kellon pois, joten en tiedä kauanko meni oikeasti) hiljaisuuden ja teen juonnin jälkeen keskusteltiin teen terveysvaikutuksista. Huom. ei sitä antioksidanttikolesterolialaskevamineraalilaihdutustatukeva- puolta, josta länsimaissa ollaan hyvin kiinnostuneita, vaan se kuinka se edistää mielenrauhaa. 

Siis mitä... Voiko teen avulla päästä bikinikuntoon ja olla henkisesti tasapainossa?!

Nautin todella paljon syvällisestä keskustelusta ja illan aikana koin suurta inspiraatiota, jota harvemmin tulee koettua. Siis semmoinen, joka oikeasti pistää tekemään eikä "joo joskus pitäis kokeilla". Vaikka epäonnistuin pahoin mieleni tyhjentämisessä lempijuomani avulla, oli silti ihan uskomattoman seesteinen olo kävellessäni Helsingin keskustassa- ei ollut kiirettä mihinkään.

Tämän aamun aloitin eri tavalla- aloitin sen juomalla teetä. En katsomalla viestejä, enkä kuuntelemalla musiikkia. Mieli harhaili jälleen kerran, lähinnä että töihin pitäisi lähteä kohta. Mutta hemmetti soikoon, on se jo suuri muutos kun tulee poikettua omasta rutiinista! Päätin, että aion tässä asiassa loistaa jonain päivänä, se vaatii vain päivittäistä harjoittelua.

Mutta ensin, säädetäänpäs tuo kello soimaan puoli tuntia aikaisemmin. 

Muista nauttia

Vantaan Sanomissa (ke 18.2), mediapersoona ja Teen Ystävät ry:n perustaja Pirkko Arstila antaa oikein hyviä teevinkkejä ja kertoo oman näkemyksensä suomalaisesta teekulttuurista. Asia, johon Arstila osuu naulan kantaan on tämä:

Suomalaisten ongelma on teen terveellisyyden korostaminen. Tee on tutkitusti terveellistä, mutta suomalaiset puhuvat teestä kuin kalanmaksaöljystä. Mikä tee on terveellisintä? Mihin tämä tee vaikuttaa? Teen yhteydessä ei meillä puhuta nautinnoista, teen mauista, tuoksuista, väreistä. Mielestäni teet ovat kuin viinejä ja niihin pitäisi suhtautua myös samalla tavalla. Eihän viineistäkään heti tiedustella alkoholiprosentteja vaan keskustellaan mauista.

Se on sanomattakin selvää, että Suomessa moni siirtyy teenjuonnin pariin nimenomaan terveysvaikutuksien takia. Tosin viime aikoina, etenkin täällä pääkaupunkiseudulla monien uusien teehuoneiden myötä, teekupin ääressä istumisesta on tullut trendi. Mutta hipsteri- touhuista lisää toisella kerralla.

Tuntuu, että jos jokin asia ei ole kovin tuttu, on meidän helpompaa tarttua siihen mitä terveydellisiä hyötyjä se voi tuoda meille kuin millaisia makuelämyksiä voimme saada niistä. Esimerkiksi suurin osa superfoodeista on ihan arkipäivää paikoissa, joissa niitä valmistetaan. Ei niistä siellä puhuta terveyspommeina vaan pikemminkin “mamman herkullisen iltasapuskan koristeena”. Monestikin, kun joku lukee tuotteemme etikettejä, saattaa kuulla kun hihkaistaan ”hei tää alentaa kolesterolia, tää ois hyvä!” (mm. musta tee) tai ”vilkastuttaa aineenvaihduntaa, pakko ottaa!” (mm. vihreä tee). En oikein usko tuottajamaiden asukkaiden juovan teetä samoista syistä. Ainakin vaihtovuoden aikaiset kiinalaiset kämppikset totuttuun tapaansa nauttivat vihreätä teetä ruokajuomana. Nauttivat.

Sitten on moni, joka ihan suoraan kysyy kaikkien tee- ja yrttihaudukkeiden terveysvaikutuksista ja tekevät ostopäätöksensä sen perusteella. Sitten on tietenkin taas niitä, jotka lähtevät makumaailmasta liikkeelle. Niin kuin aiemmassa kirjoituksessa, jossa pohdin Reilua kauppaa ja luomua, totesin että jokaisella on oikeus ostaa mitä haluaa, olkoon syy mikä tahansa. Asia on edelleenkin näin.

Itselläni taisi muuttuakin tapa juoda teetä, kun muutama vuosi sitten kärsin munuaiskivistä. Kysyin sitten hoitajalta, että mites nyt jatkon kannalta. ”Kaksi litraa nestettä joka päivä.” Aha.  Ja kun pelkkää vettä on vähän raskasta juoda päivän aikana isompi määrä (eikös?!) niin teetä tuli sitten reippaammin juotua ja samalla olutta vähemmän kitattua. Kieltämättä ei ole kovin montaa teekupillista tullut juotua ilman, että aivot huutaa MUISTA NESTEYTYS!

Pitääpähän ihan vapaa-aikana panostaa hetken nautintoon; laittaa aivot narikkaaan ja antaa makujen vallata. Kokeilkaahan tekin.

Hyvää loppuviikkoa!

kirjoitus julkaistu ensimmäisen kerran helmikuussa 2015

Luomu vai Reilu kauppa, Reilu kauppa vai luomu?

Luomu ja Reilun kaupan viikkojen ollessa takanapäin, on aika tuoda esille muutamia sellaisia seikkoja, joita olen miettinyt hiljaa itsekseni tai joskus jopa ääneen. Muistan, kun verkkosivujamme uusittiin ja tuotteet jaettiin eri kategorioihin; musta, vihreä, keltainen, kiinalaiset erikoisuudet, luomu jne. Silloin vielä Reilun kaupan kategoria puuttui joukosta ja heräsi ihan sattumalta kysymys Reilun kaupan asemasta nykypäivänä. ”Jos luomu-kategoria siellä kerran on, niin pitäähän se Reilu kauppakin siellä olla ja kyllä jotkut varmasti ostopäätöksensä tekevät sen perusteella”, oli oma pikainen vastaukseni sillä hetkellä. Hienovaraisemmin sanottuna minulla oli sellainen tunne, että Reilu kauppa ei enää ole kaikkien huulilla samoin, kuin se oli ollut ehkä aiemmin.

Sinä aikana, kun olen työskennellyt talossa, on vain kaksi kertaa tullut tilanne, jolloin asiakas on kysynyt Reilun kaupan tuotteita. Sen sijaan luomutuotteita kysytään viikoittain. On myös niitä asiakkaita joilla kiinnostus luomutuotteita kohtaan on herännyt, mutta jotka eivät ole päässeet eteenpäin siirtymävaiheesta. Keskeisin huolenaihe liittyy edellä mainituilla kuluttajilla luomun vaikutuksesta makuun. Makukysymykseen annan lähes aina saman vastauksen: joidenkin mielestä luomu maistuu selkeästi paremmalta ja toisten mielestä taas ei­–makuasioita, kuten todettu, eikä niistä kannata alkaa väittelemään. Moni on saattanut tottua ajan myötä tiettyyn teen, tai minkä tahansa ruuan makuun ja luomutuote maistuu siksi vieraalta tai kummalliselta.

Joskus kerron asiakkaille vielä oman henkilökohtaisen mielipiteeni (huomioikaa, että tämä on nimenomaan minun eikä yrityksen kanta), että luomu voi toimia myös lumelääkkeenä. Kysyin kerran vanhalta tuttavaltani, tunnistaisiko hän luomuruoan tavallisesta, jos hänen eteensä laitettaisiin kaksi samannäköistä ruoka-annosta, joissa toinen olisi luomua ja toinen valmistettu ”normaalin tuotantotavan” raaka-aineista. Mainittakoon vielä, että kyseinen henkilö suosii kaikissa valinnoissaan luomua, harrastaa superfoodeja sekä pyrkii kaiken lisäksi yleiseen positiiviseen ajatteluun (tämä vain yleisenä huomiona). Tuttavani vastaus kysymykseeni oli, että hyvin todennäköisesti hän ei pystyisi eroa huomaamaan.

Viime syksynä Facebookissa saitte vastata, kumpi on teille tärkeämpää luomu vai Reilu kauppa. Muutama valitsi Reilun kaupan, kun taas suurin osa oli luomun puolella. Yksi vastaus on pakko mainita tässä yhteydessä mahtavan rehellisyyden vuoksi: ”Kyllä olisi hienoa saada kehitysmaiden työntekijöille paremmat oltavat, mutta nyt minun pitää olla itsekäs, joten luomu”. Eli karusti ajateltuna muiden hyvinvointi vastaan oma hyvinvointi on ollut puntarissa ja vaakakuppi on kallistunut tällä kertaa oman hyvinvoinnin puolelle.

Samassa kyselyssä tärkeimmäksi ja määrääväksi tekijäksi ostopäätöstä tehtäessä tuli kuitenkin mikäpä muukaan kuin tuotteen maku. Niin joo…maku, miten tuommoinen seikka tuli nyt unohdettua. Samalla tulee mieleen myös ne kerrat, kun tuli itse ostettua jotain pelkkien terveysseikkojen tai eettisten syiden takia. Valitettavasti tietyt tuotteet taitavat edelleen löytyä sieltä kaapin pohjalta.

Täydellinen tuotehan olisi sellainen, jossa ”pyhä kolminaisuus” olisi kohdillaan, eli Reilu kauppa, luomu sekä hyvä maku yhdessä paketissa. Kuvailtua yhdistelmää ei ole helppoa valmistaa ja usein hinta karkaisi verrattain kalliiksi. Vaatimalla asiakkaat voisivat saada haluamansa, jos on valmis maksamaan hieman enemmän siitä, että tuottaja käyttää sekä luomun että Reilun kaupan sertifikaatteja. Esimerkiksi Ruotsin markkinoilla on suureen kysyntään hyvin kiitettävästi vastattu. Suomessa onneksi olen löytänyt ainakin yhden kuvausta vastaavan tuotteen, nimittäin meidän Rooibos Veriappelsiinin! (Ensimmäinen ja toivon mukaan viimeinen kerta, kun tätä palstaa käytän suoraan markkinointiin.)

Lopuksi haluan vielä sanoa, että en todellakaan yritä moittia tai syyllistää ketään sen perusteella, minkälaisia valintoja teette kuluttajina. Jokaisella on omat motiivinsa valintoja tehdessänsä, ja hitto soikoon, jos jokin saa olosi tuntumaan hyvältä tai tuottaa iloa ihmisille ympärilläsi, niin jatka sitä ihmeessä. Sitä tässä maassa ainakin tarvitaan.

teksti julkaistu ensimmäisen kerran syksyllä 2014

Hyi, kun on kitkerää!

Kun joku ryhtyy teenjuojaksi, (tämä siis nyt yleistämistä) aloittaa hän harrastuksen useasti maustetuista mustista teistä. Ovi teemaailmaan tuntuu olevan juuri siitä kohtaa suurin ja kynnys teenjuojaksi siirtymiseen pienin. Joissain tapauksissa se on jonkin toisen teelaadun ”vähemmän ihana” maku, joka on ajanut tähän pisteeseen.

Yksi lausahdus, jota toistetaan yhtä useasti kuin Putous-hokemia on;
”En oikein pysty juomaan vihreää teetä.”

Perusteluna edelliselle lausahdukselle mainitaan usein, että maku ei vain tunnu omalta, tai sitten teen koetaan aiheuttavan vatsassa outoja tuntemuksia. Nou hätä! Makuasioista ei voi toki kiistellä ja olisi kieltämättä turhan absurdia syytellä jotakuta herkkävatsaisuudesta, joten jätetään asia nyt edellisten osalta sikseen.

Asia, joka tosin voidaan laittaa kuntoon, on veden lämpötila. Kiehuva vesi tekee vihreästä teestä tunnetusti kitkerän, eikä teen mausta voi kertoa sen jälkeen nauttivansa edes uskollisin teenjuoja. Kitkeryys saa aikaan naamassa irvistyksen, ja ennen kuin huomaatkaan, potentiaalinen elämäsi rakkaus näkee juuri tuon ilmeen.  Ne ovat ne elämän pienet hetket, jotka määrittävät ne suuret…

Tässä muutama vinkki teen haudutukseen:

a) Kun vedenkeitin on lakannut kiehumasta, odota.
(Niin kuin vanhempasi ja opettajasi olivat kärsivällisiä sinun suhteesi, ole sinä puolestasi kärsivällinen tässä.

b) Ennen kuin vesi kiehahtaa, pistä vedenkeitin pois päältä.
(Tämä vaatisi seisomista vedenkeittimen vieressä, joka on toisaalta oikein hyvä asia, sillä tutkimukset väittävät, että liikaa istuma-asennossa oleminen on haitaksi terveydelle. Mitää, eikä?!)

c) Sijoita vedenkeittimeen, jossa pystyt säätämään veden lämpötilaa.
(Ja voit taas hymyillä.)

Eli lyhyesti vielä kertausta vihreän teen haudutuksen saloihin: Vihreä tee kaipaa 80-asteista vettä kaverikseen, sama juttu mateella. Valkoisessa teessä saa olla vieläkin alhaisempi veden lämpötila, semmoinen 70-astetta. Haudutusajan suhteen kannattaa aloittaa kahdesta minuutista ja vasta tarvittaessa pidentää tai lyhentää haudutusaikaa.

Näiden vinkkien saattelemana toivotan oikein hyviä teehetkiä ja ps. mun mielestä uudet Putous-näyttelijät ovat mahtavia.

teksti julkaistu ensimmäisen kerran syksyllä 2014

Teeseuraa tositarkoituksella

Muistan lukeneeni joskus, että teenjuojat Suomessa tuntevat olonsa yksinäiseksi. Rehellisesti sanottuna pidin tätä väitöstä liioiteltuna. Kunnes eräs rouva kertoi kuuluvansa näiden yksinäisten teenjuojien joukkoon. Hän edelleen muistaa kuinka lapsena 60-luvulla kävi perhetutuilla, joilla oli ainoastaan kahvia tarjolla. ”Herran jestas, mitä me tälle lapselle nyt juotetaan!?”, kun saivat kuulla että hän juo ainoastaan teetä. Se oli sitten ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun hän kahvia maistoi.

Oli todella mielenkiintoista kuunnella tämän rouvan kertomuksia, ja jotenkin vielä hämmästyttää tämmöinen teenjuojien ”yksinäisyys” Suomessa. Aloin sitten miettimään omaa taustaa ja kokemuksiani. Isäni on kotoisin teemaasta, joten pienestä pitäen tee on ollut olennainen osa arkipäivääni. Kuitenkin, kun tarkemmin ajattelen hetkiä kupposten äärellä muiden kanssa, olen saanut kuulla ”Ai, Jaleh ei juo kahvia?”.

Nykyään en kuule tuota niin usein. Asia, joka tosin on säilynyt ennallaan on, että edelleen se olen minä, joka sen kokonaisen pannun tyhjentää (yksi kuppihan ei riitä). Totta, se on loppujen lopuksi aika yksinäistä touhua. Jos olette elokuvan Erämaan armoille nähneet, niin siinä sanotaan happiness is only real when shared.

Pitäisiköhän meidän kaikkien yksinäisten teenjuojien kokoontua joskus yhteen onnellisuutta jakamaan? Tietäisin yhden oikein hyvän paikan Vantaalla.

teksti julkaistu ensimmäisen kerran syksyllä 2014