torstai 7. tammikuuta 2016

Sitä on taas liikkeellä, ugh!

Pääni on jatkuvasti täynnä ideoita, mistä voisin kirjoittaa seuraavaksi. Ihmeellistä kyllä, ne kaikki katoavat, kun avaan Wordin­­–ehkä tiedät tunteen. Sormet tuntuvat olevan kohmeessa ja sanat karkailevat, enkä saa oikein kiinni siitä ajatuksesta, mistä halusin kirjoittaa. Kuitenkin kaikista kirjoitustöistä opinnäytetyö taitaa edustaa valkoisen paperin kammoa parhaimmillaan. Asia, jonka opin tuosta elämänvaiheesta oli, että taiteilijan tuska on vain mielen keksimä naurettava vaiva; kädet ja aivot vaan hommiin, ilman turhaa selittelyä ja itsesääliä. Tekstin tulee virrata ja soljua eteenpäin niin, että ei takerruta pikkuseikkoihin. Tekstin hienosäätö tehdään sitten myöhemmin. Mitä tulee taas inspiraatioon, se useimmiten löytyy sattumalta jostain hyvin arkipäiväisestä tapahtumasta tai asiasta.

Juuri näiden pointtien ja kaverini innoittamana kirjoitan nyt niinkin arkipäiväisestä ja ajankohtaisesta asiasta kuin flunssasta. Kuten tiedämme, sitä on taas liikkeellä. Onneksi tämä kutsumaton vieras on mahdollista saada lähtemään juhlista aiemmin ja vieläpä luonnonlääkkeellä, eli meidän kaikkien rakastamalla teellä. Tee nesteyttää ja tarjoaa hyvän maun lisäksi runsaasti vitamiineja ja antioksidantteja, jotka auttavat kehoa taistelussa viheliäistä flunssaa vastaan. Lisäksi teen kofeiini piristää kehoa ja mieltä. Eli käytännössä tee tekee kaikkea sitä, mitä vilustumisoireiden lievittämiseen tarvitaan ja on sitä paitsi edullisempaa kuin apteekin tarjoamat vaihtoehdot.

Tee onkin varmasti monelle aivan riittävä ”lääkitys” normaalin vilustumisen ja flunssan oireisiin. Ainakin itse lääkitsen kehoani normaalin flunssan osuessa kohdalle mieluummin nauttimalla kuumaa teetä, kuin turvautumalla varsinaisiin flunssalääkkeisiin. Ei tee ehkä aivan yhtä tehokasta ole kuin varsinaiset lääkeaineet, mutta ainakaan en altista itseäni turhaan useille lääkkeiden kemikaaleille, joita en välttämättä paranemiseeni edes tarvitse.

Lopuksi, on erittäin mielenkiintoista ja positiivista huomata, kuinka ihmiset turvautuvat teehen juuri niin sanottuina heikkoina hetkinä.  Etenkin ihmiset, jotka eivät teetä normaalisti juo, kertovat usein juovansa monta kuppia teetä juuri flunssan yllättäessä tai kohdatessaan muita vastoinkäymisiä. Teekupillisen ääressä voidaankin hetkeksi unohtaa murheet tai sairaudet ja keskittyä itse hetkeen ja nauttia vain höyryävästä eliksiiristä.

Ehkä tee on vertauskuvallisesti kuin oma äitimme. Kun meillä on oikeasti vaikeaa, tai kun tarvitsemme olkapäätä, useimmat meistä soittavat äidille. Samalla tavalla flunssan yllättäessä, muistamme vanhan ystävämme (teen) ja luotamme, että yhdessä selätämme jälleen tämänkin vastoinkäymisen ja jatkamme vahvempina eteenpäin…

Pikaista paranemista kaikille!